Yö ei saa tulla

Y ei saa tulla Palkitun kirjailijan tumma ja v kev romaani pahuuden t lt puolen Teoksen innoittaja on E T A Hoffmanin kuuluisaan novelliin Nukuttaja Nukkumatti Helsingiss pient ja hiljaista el m ns elelev

  • Title: Yö ei saa tulla
  • Author: Tiina Raevaara
  • ISBN: 9789522990631
  • Page: 134
  • Format: Hardcover
  • Palkitun kirjailijan tumma ja v kev romaani pahuuden t lt puolen Teoksen innoittaja on E.T.A Hoffmanin 1776 1822 kuuluisaan novelliin Nukuttaja Nukkumatti.Helsingiss pient ja hiljaista el m ns elelev Johannes, 25, tapaa pitk st aikaa yst v ns Antin.Antin sisko Aalo, Johanneksen nuoruudenrakastettu, teki aikoinaan itsemurhan Nyt Antti aikoo tappaa l ketehtaPalkitun kirjailijan tumma ja v kev romaani pahuuden t lt puolen Teoksen innoittaja on E.T.A Hoffmanin 1776 1822 kuuluisaan novelliin Nukuttaja Nukkumatti.Helsingiss pient ja hiljaista el m ns elelev Johannes, 25, tapaa pitk st aikaa yst v ns Antin.Antin sisko Aalo, Johanneksen nuoruudenrakastettu, teki aikoinaan itsemurhan Nyt Antti aikoo tappaa l ketehtailija Sandvallin, miehen, joka sy ksi siskon kuolemaan Tapahtumia tuntuvat ohjailevan sekavasti k ytt ytyv n Antin lis ksi painajaisten Nukuttaja, hirvi joka varastaa ihmisten silm t, sek Sandvallin outo, nukkemainen vaimo.Johannes kiedotaan v kisin mukaan juonitteluun, jonka todellinen olemus paljastuu h nelle vasta, kun kaikki on jo ohi ja Aalon salattu kohtalo selvinnyt.Y ei saa tulla on tunnelmaltaan kauhuromanttinen, j nnitt v , v lill varsin pelottavakin, mutta silti kirja pysyttelee realismin rajojen sis ll ja tavoittelee dekkariperinteen noir henke Menneet murhen ytelm t selvi v t ja salaisuudet paljastuvat Maisemana toimivat Helsingin kadut, toisinaan pime t ja uhkaavat, toisinaan kauniit ja kirkkaat.Tarinasta l ytyy niin kohtalokkaita naisia, vaanivaa hulluutta, houreita ja harhoja, ep toivoista rakkautta, ihmisyyden ja ihmisruumiin rajojen pohdintaa, kuoleman ja v kivallan uhkaa sek unohdusta ja kerran unohdetun paljastumista.Y ei saa tulla kertoo silmist , unohduksesta, totuudesta, syyllisyydest ja pime n pelosta.

    One thought on “Yö ei saa tulla”

    1. Tätä samaa on moni muukin sanonut tästä kirjasta: en päässyt kunnolla mukaan missään vaiheessa. Jänniä koukkuja ja ideoita sekä hyvää kieltä, mutta hiukan sekavasti sommiteltu kokonaisuus, jossa olisi toivonut olevan enemmän tarinallista imua. Aion kuitenkin lukea lisää Raevaaraa, koska joku tässä kiehtoo.

    2. Yö ei saa tulla flirttailee Maarit Verrosen ja Johanna Sinisalon maailmojen kanssa, mutta on tietysti omansa, koska Raevaaralla on vahva oma ääni. Varsinkin novellikokoelma En tunne sinua vierelläni on outo, sitä lukiessa tuli erikoinen olo, miten kukaan voi kirjoittaa näin?Tämä uusin on novelleihin verrattuna tavanomaisempaa tavaraa, mutta (saksalaisen) yliluonnollisen ja alitajunnan henki leijailee sen yllä vahvasti. Tarinan päähenkilöt ovat 23-vuotiaita, mistä syystä meinasin j [...]

    3. Omalaatuinen, odottamaton, rajoja rikkova, kehittyvä, ravisteleva, värisyttävä, uteliaisuutta herättävä, vertauskuvallinen! Voiko romaanilta enemmän toivoa. Mielestäni ei.Tiina Raevaaralla on ilmiömäinen taito kuvailla sisäisiä epävakaita mielentiloja traumaattisissa ympäristöissä. Kirjaa lukiessa melkein uskoo itsekin harhailevansa toisessa ulottuvuudessa sääntöjen ja järjestyksen ulkopuolella, kun maailmankuva on vääristynyt surrealistisesti sekaisin pelottavaan tilaan.R [...]

    4. Kauhu-dekkari-romaani, jossa pysähtyminen ja liike taistelevat menneisyyden ja nykyisyyden kanssa. Realistinen lähtökohta (ja loppu) hämäävät. Kaveriporukassa tapahtunut itsemurha tönäisee viiden vuoden jälkeen liikkeelle tapahtumasarjan, jonka jälkeen kukaan ei enää odota Nukkumattia ja hyvyyden/pahuuden käsitteet sotkeutuvat toisiinsa.Hämärän, rakkauden, omistamisen, kauneuden, aitouden ja hulluuden mieletön pohdintakokoelma ja hatunnosto E.T.A. Hoffmanille.

    5. Häiritsevä ja ahdistava kirja, hyvällä tavalla. Lopetus ei ollut täysin tyydyttävä, kaiken houreisuuden jälkeen asiat selvisivät vähän liian helposti ja olisin kaivannut jotain oudompaa lopputulosta, mutta tällaisenaankin vaikuttava teos.

    6. Tällä oli hetkensä ja tunnelma oli paikoin vahva, mutta unikuvat ja epäluotettava todellisuus jättivät lopulta kylmäksi.

    7. "Yö ei saa tulla" on luettavissa kauhuromaaniksi. Päähenkilönä ja ensimmäisen persoonan kertojana on Johannes, parikymppinen nuorimies, joka kaipaa viisi vuotta aikaisemmin kuollutta tyttöystäväänsä. Johannes on varsin ristiriitainen tapaus ja varsin ristiriitainen kertoja. Kirjan alussa hän vaikuttaa poikkeuksellisen feminiiniseltä mieheltä, joka on lukenut liikaa runokirjoja ja ehkä Mika Waltaria. Johanneksen erittäin korostunut naismaisuus sai minut hetken aikaa epäilemään, [...]

    8. Olen ollut vuosia poissa Suomesta, enkä tiennyt että Suomessa edes kirjoitetaan kauhukirjoja ennen Marko Hautalan Kuokkamummon lukemista. Tiina Raevaaran tunnen akateemisista piireistä, mutta hänen nimensä tuli heti esille suomalaiseen kauhugenreen tutustuttuani. Yö ei saa tulla on teemansa mukaisesti unimainen. Alku on lupaava ja unimaisuus kasvaa ja kehittyy taitavasti. Mutta monella tapaa kirja myös lyhyydestään huolimatta junnaa paikallaan. Loppu olisi myös ehkä ollut vaikuttavamp [...]

    9. Omalaatuinen, vähän pelottavakin, tunnelma ja aukkoinen ja intertekstuaalinen tarina viehätti, joskin jonkinlainen lievä epäuskottavuus tai epäloogisuus siinä myös vähän häiritsiJa se, että vahingossa sain tietooni loppuun liittyvän tärkeän juonipaljastuksen jo ennen lukemista, kun menin lukemaan Korppinaiset ennen tätä, tietämättä, että ne liittyvät toisiinsa. Raevaaran omintakeisuus ja vahvan tunnelman rakentamisen taito on kuitenkin jotakin aivan omaa luokkaansa!

    10. En ole aiemmin lukenut yhtään Tiina Raevaaran kirjaa. Olipas erikoislaatuinen lukukokemus, ei ole tullut mitään tämän tyyppistä luettuakaan. Tarina muuttui edetessään koko ajan painajaismaisempaan suuntaan, niinkin paljon, etten minä lukijanakaan enää ollut varma, että mikä on unta ja mikä Johanneksen mielessä hänen totuuttaan. Kaikkiaan jännä kirja!

    11. Omituinen kirja. Vähän Gaimania muistuttava mutta samalla ei. Valitettavasti tarina ei oikein jaksa loppuun asti. Kirja olisi joko tarvinnut sata sivus lisää tai sata vähemmän.

    12. Erikoinen kirja, mutta sillä erikoisuudellaan koukuttava. Unen ja valveen välimailla liikkuva. Mikä on totta, mikä ei? Nukkumatti oli yksi kirjan päähenkilöistä. Tykkäsin. Tosin loppu tuli päätökseen hiukan liian rajusti ja yksinkertaisesti miun makuun."Nukkumatti oli kauhea olento, joka rankaisi niitä, jotka eivät nukkuneet. Ihmisten piti nukkua. Ihmisten piti nukkua pysyäkseen hengissä. Yönmustan viitan alla Nukkumatilla oli hirvittävät pitkäkyntiset kourat, joilla se heitt [...]

    13. Niitä kirjoja, joista ei ihan voi olla varma. Oliko se totta, unta vai jotain siltä väliltä? Kirjan alku ja lopun muutamat sivut ovat realistista kerrontaa, mutta pikkuhiljaa lipsahdettiin karnevalistiseen kauhukuvastoon, joka onnistui todellakin karmaisemaan. Pidin siitä, että lukija sai tehdä omat päätelmänsä tapahtumien kulusta kuin myös siitä, että päähenkilöstä tehtiin sitä epämiellyttävämpi mitä pidemmälle kirjassa mentiin. Kaikessa kaikuva symbolismi ja Hoffmanilta [...]

    14. Viides tähti ihan siitä ilosta, että parikyt sivuu ennen loppua pelkäsin, että petyn loppuun. En pettynyt. Yes!Pidin kirjasta paljon. Pidin siitä, että pidin siitä koska halusin lukea sen myös työkäyttöä varten. Ja kyllä, se on juuri sellainen, mitä voin käyttää monessa teemavinkkauksessa koska a) kotimainen b) menee tiettyihin genreihin c) ei liian paksuJa koska olen oppinut, kirjoitin hyvät muistiinpanot. Nyt toivon, että tästä kirjasta ei tule sellaista hittiä, että t [...]

    15. Kyllä en kauheasti tykännyt. Tässä ei ollut mitään niitä elementtejä, jotka tekivät Laukauksesta kiinnostavan ja erilaisen. Tarina oli omituinen, täynnä unettomuuden tuskaa, harhoja ja valheita. Loppu jätti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia; ilmeisesti tarina jatkuisi seuraavassa kirjassa. Kenties se olisi parempi, kun henkilöiden todelliset luonteet ovat selvillä (jos ovat), mutta en taida ottaa riskiä

    16. Yö ei saa tulla oli sen verran kaamea teos, siis jännittävyydeltään, että luin tätä mieluiten valoisaan aikaan. Tarina vei mukanaan ja aiheutti kylmänväreitä ja ahdistusta Nukkumatti-tematiikallaan ja rapistuvalla mielenmaisemallaan. Lopussa jokin alkoi hieman yskiä ja en ihan lämmennyt hommalle, tuntui että mentiin liian kiirellä ja olisin kaivannut jotain lisää. Ehdottoman kiinnostava teos joka tapauksessa.

    17. Tämä lukukokemus todella yllätti! Realistisen alun jälkeen maailma meni niin surrealistiseksi ja hulluksi, että puistatti. Tarinasta kehkeytyi varsinainen kauhugalleria, joka vei minut lukijana täysin mukaansa. Minulle tuli mielleyhtymiä Verrosen ja Sinisalon kirjoihin, vaikka omintakeinen juttu olikin. Jossain vaiheessa kirjaa koin, ettei kaikkinainen symboliikka avaudu minulle, mutta ei kai tarvinnutkaan? Annoin vain pimeän mielen kuljettaa mennessään.

    18. Kirja oli ennakko-odotuksiin nähden surkea. Kai oli odottanut parempaa, mutta alusta saakka tuntui todella sekavalta ja en saanut koko kirjan aikana kunnollista otetta siitä. Kauhuakin tuo on tavallaan, ainakin mystisesti, mutta yllättävän puuduttavaa myöskin. Hahmot oli ehkä kirjan parasta, mutta myös huonoa antia. Mutta kyllä tän luki tai tässä mielessä kahlasi läpi. Ei antanut kuitenkaan mieli periksi, että kesken ois lopettanut.

    19. Vaikea kirja auki selostettavaksi, kuten Raevaaran tuotanto yleensäkin tuppaa olemaan. Pidin hämäryydestä ja vähittäin syvenevästä hulluuden kurimuksesta. Toisaalta, jos lopetuksen oikein tajusin, pidin sitä hiukan liian ennalta-arvattavana, ja joitain kohtauksia ehkä liian venytettyinä. Tarina jäi kuitenkin tehokkaasti viipyilemään mieleen, ja onhan kerronta ja kieli perhanan komeaa ja sielua helskyttävää, joten siksi neljämiikka.

    20. Raevaara kirjoittaa varsin moitteetonta kieltä, tyyli on persoonallinen ja tarinakin toimiva. Silti en jotenkin päässyt mukaan, vaan juttu oudoksutti ja vähän ärsyttikin, vaikka yleensä hyvät kauhutarinat tempaisevat minut tehokkaasti mukaansa. Päähenkilöön samaistuin jonkin verran, mutta muut olivat jotenkin turhan outoja. Kaksi ja puoli tähteä. Ehkä vieroksuntaa aiheutti osaltaan se, että kannen teksti näyttää minusta kamalalta eikä kuvakaan miellytä.

    21. Mielenkiintoinen sattuma lukea peräkkäin Aleksi Peuran 189 ja Tiina Raevaaran Yö ei saa tulla. Voisivat olla jollain tapaa sisaruskirjoja. Kummassakin on samantapainen musta pitkä muodoton mörkömöykky, joka vaanii varjoissa. Ja todellisuus ja unet sekoittuvat. Arvasin osin loppuratkaisun, mutta onneksi en kokonaan. Välillä on aina hyvä edes pikkaisen yllättyä.

    22. Hienot kohtaukset jäivät valitettavan paljon kerronnan jalkoihin. Tarinan arvoituksen rakenne oli sopivan ennalta-arvattava ja -arvaamaton, jotta kiinnostavuus säilyi, mutta sen ratkaisu oli lattea ja pieni pettymyskin. Olisin toivonut tämän astuvan rohkeasti spefin puolelle, sillä ainekset ovat oikein hyvät.

    23. Melko erikoinen kirja. Ei oikein tiennyt onko kuvaukset todellisuutta vai unta vai mitä. Alkuun vähän nihkeä ja meinasin jo luovuttaa, mutta kirja piti kuitenkin otteessaan ja on nopealukuinen. Täytyy lukea jatko-osa, ehkä siinä selittyy asiat.

    24. Kirjan tarina oli mielenkiintoinen, mutta toteutus ei minulle toiminut. En oikein missään vaiheessa päässyt sisään tarinaan, eivätkä kirjailijan unikuvastot imaisseet minua pyörteisiinsä. Lukukokemus jäi siis varsin vaisuksi. Loppuratkaisu oli onnistunut ja nivoi tarinan mukavasti kokoon.

    25. Tarina nuoruuden traumoista, unettomuudesta, painajaisista ja unilääkkeiden haittavaikutuksista höystettynä vanhalla saksalaisella tarulla Nukkumatista. En tykännyt.

    26. Hyvin kirjoitettu mutta loppujen lopuksi hiukkasen liian vähän juonta sisältävä ahdistusromaani. Päähenkilö rasittava olmi.

    27. En ole ihan varma tästä. Alkoi tylsästi, muuttui välillä kiinnostavaksi ja sitten loppui. En oikein saanut otetta mistään.

    28. Kirja pitää tiukasti kahleissaan ja rakentuu kohti loppuhuipennusta. Valitettavasti loppu on kuitenkin hieman lässähtävä, mutta sitä voi selittää jatko-osa.

    Leave a Reply

    Your email address will not be published. Required fields are marked *